Kun kirjoitan tätä kisaraporttia kello 23.26, on kulunut lähes kuukausi kilpailuista, magnesiumin pöly laskenut ja ammoniakki haihtunut. On hiljaista ja tuskaisen kuumaa, Suomen on vallannut seksihelle, osa nostajista kaikonnut kesälomille, osa graindaa systemaattisesti kohti syksyn koitoksia. Palataan kuitenkin hieman kuukauden takaisiin tunnelmiin Uuteenkaupunkiin ja kulttuurikeskus Cruselliin. Yhdistyksemme yksi tärkeimmistä päämääristä alusta alkaen on ollut voimailukulttuurin edistäminen toimialueellamme, sekä yleisesti Suomen voimanostogenressä. Kun meiltä kysyttiin halukkuutta järjestää tämä kilpailu, oli heti selvää, että tähän tartumme. Aloimme heti pohtimaan, mitä uutta voisimme tuoda Suomalaiseen voimanostoon, edes jotain pientä.
Ryhmässämme on henkilöitä jotka ovat olleet mukana järjestämässä ”alan” kilpailuja jo -90 luvun lopulta, me emme silti brassaile kokemuksellamme järjestää tapahtumia, jokainen kilpailu on omanlainen, ja AINA löytyy parannettavaa. Olemme itse järjestäneet paikkakunnallamme ”kyläkisoja” hienossa urheiluhallissa loistavine lämmittely ja pukutilamahdollisuuksineen, useita tunnelmallisia baari ja salikisoja sekä olemme tuoneet kilpailuja markkinoille ihmisten lähelle ja niin edelleen. Wpc voimanosto Sm-kilpailukin on viime vuosina perinteisesti ollut hulppeissa puitteissa Holiday club Vierumäen tiloissa, erittäin osaavan Team Juvan toimesta. Jotain erilaista piti siis keksiä mutta mitä ja miten?
Pysähdyin miettimään millaisissa olosuhteissa, olen itse urani aikana nostanut. Muistoja ja ideoita tulvi kymmenittäin mieleeni ja lähes jokaisessa oli jokin tekijä, mikä rajoitti tai ainakin toisi liikaa haasteita tapahtuman järjestämiseksi yhdistyksemme kotipaikkakunnalla. Kilpailut tulisi siis viedä toisaalle.
Ajatus lähti katsomosta sekä kilpailulavasta. Halusimme huomioida katsojat sekä nostajat, ne tekevät tapahtuman. Halusimme sellaisen katsomon, että jokainen halukas voi istua ja silti nähdä esteettömästi kilpailun. Nostajille halusimme sellaisen lavan, että nostaja tuntee olevansa arvostettu kilpailijana ja myös tavallaan esiintyvänsä muillekin, kun itselleen ja tuomareille. Teatteri. Siitä se sitten lähti etenemään ja asioita helpotti todella paljon teatterin ammattitaitoinen henkilökunta, joka oli alusta alkaen täysillä mukana ja myös auttamassa kilpailujen aikana.
Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan päivänselvää, esim. ajankohta oli uutta jokaiselle, harvemmin keskikesällä mitään Sm-kilpailuja on totuttu näkemään. Miten kilpailijat löytäisi tämän kilpailun, koska vasta viikko tätä ennen on pantu makkarat kuumaan ja nautittu juhannussimaa? Miten ikinä saamme marginaalilajille tarpeeksi katsojia tuollaiseen katsomoon? Kannatti olla rohkea ja kokeilla uutta. Parhaimmillaan lähes 150 katsojaa katsomossa, ilmoittautuneita kilpailijoita 92, joista paikanpäälle tuli myös melkein kaikki. Kilpailijoita oli siis mukana kiitettävän hyvin, ja todella hieno juttu oli, että iso osa täysin uusia kasvoja.
Naiset
Penkkipunnerrus
Naisten puolella penkkipunnerruksen kovin nimi oli ennakkoon, 1,5 viikkoa aikaisemmin Em-kullankin voittanut Pia Haapaniemi. Toisella yrityksellä 110 kiloa punnertanut Haapaniemi vei painoluokkansa voiton, mutta overall kisassa paukut riittivät sijalle 2. Yllätysvoittoon nousi Niina Hietanen, jolle kilpailut olivat ensimmäiset. Alle 67,5 kg sarjassa kilpaillut Hietanen punnersi kolme onnistunutta nostoa joista viimeisellään 100 kiloa. Kokonaiskisan kolmonen oli Riina Mikkonen 95 kg punnerruksella alle 67,5 kg sarjaan.
Painoluokissa oli hajontaa aika paljon ja melkein kaikki saivatkin nostella yksin sarjassaan. Mielenkiintoinen kaksinkamppailu kuitenkin nähtiin alle 60kg painoluokassa, jossa Tuulia Sundell ja Minna Korhonen kamppailivat sarjan voitosta. Molempien tulokseksi 55 kg ja voittajaksi Sundell hieman kevyempänä. Korhonen yritti vielä kolmannella 57,5 kg mutta se oli liikaa tällä kertaa.
Maastanosto
Naisten raw maastanostossa Riina Mikkonen otti omansa ja vei kokonaiskisan voiton tuloksella 177,5kg alle 67,5 kg sarjaan.
Elisabeth Erholtz hinasi varustepuolella 222,5 kg loppuasentoon, ja oli ilmeisen tyytyväinen itsekin lopputulokseen. Syytä ollakin, sillä tulos on Suomen historian kovin single ply tulos naisten + 90kg sarjaan. Edellinen ennätys 215kg oli Taina Hakala-Rajalan nimissä vuodelta 1991.
Naisten ehkä mielenkiintoisin momentum raw puolella omasta mielestä oli Nerina Olanderin ja Ella Laaksosen välinen kamppailu. Junior luokan Olander ja teinisarjan Laaksonen kamppailivat yhdistetyn junior/teini sarjan overall voitosta. Olander poimi viimeisellään 120kg alle 48 kg sarjaan ja Laaksonen 135 kg alle 56 kg sarjaan. Voitto Laaksoselle pisteen erolla Olanderiin.
Miehet
Penkkipunnerrus
Jos naisten painoluokkiin kaivattaisiin akuutisti enemmän osanottajia, niin myöskin miesten kevyemmissä luokissa sama juttu.
Alle 75 kg openissa voittoon Petri Mäkelä, joka alkaa olla jo vakiokalustoa. Tulos 157,5kg. Mäkelällä on kyllä penkkipunnertajan mittasuhteet ja potentiaalia vaikka kuinka, mutta voimanostajan pahin vihollinen, päivätyö, syö aina parhaimman terän suorituskyvystä. Mies kun päivätyökseen kairaa itsensä kokoisella timanttiporakalustolla reikää, niin jäisi kyllä suurimmalta osalta penkkipunnertelut töitten jälkeen vain ajatuksen tasolle. Samassa painoluokassa K-T Palviainen master 2 ikäluokassa teki hienon kolmen onnistuneen noston sarjan joista paras tulos 152,5 kg. Neljännellä artisti yritti vielä 157,5kg mutta se jäi odottamaan. Kova temppu Karilta, kun ottaa huomioon, että mies kuivatteli yhden sarjan alaspäin säilyttäen lähes täydet voimatasot.
Alle 100kg sarjassa oli mähinää, ja tämä oli kilpailun toinen ehkä mielenkiitoisimmista sarjoista, joka näkyi myös katsomossa.
Tässä sarjassa viisi suht tasaista kilpailijaa joista periaatteessa jokaisella oli mahdollisuus voittoon asti. Erityistä tässä luokassa oli kaksi comebackin tehnyttä kilpailijaa Rami Leiviskä ja Henry Lehtola. Hienoa että äijät lähtivät mukaan monen vuoden breikin jälkeen. Henkilökohtaisesti itselle ei ollut yllätys kuka sarjan mestaruuden vei. Vaikka Lehtola on ollutkin viime vuosina tutumpi näky kehonrakennuslavoilla, niin man is built for bench. Aivan minimaalisella valmistautumisella ja rinnankin muutamaa viikkoa ennen rikkomalla, hemu teki silti varmaa työtä, ja nostot tuli ns. vanhasta muistista. Mistään itsestäänselvyydestä ei kuitenkaan voitosta voida puhua, sillä mitalikolmikosta kaikki olivat 7,5kg sisällä toisistaan. Hopeaa Mika Taipalukselle ja pronssia Jani Lantiaiselle.
110kg sarjassa ennakkosuosikki ehdottomasti oli Lauri Marttila. Suomalaisesta raw penkkipunnerruksesta olivat isojen nostojen miehet hetken aikaa kiven alla, kun muun muassa nimet Juvonen, Heinonen, Murtomäki ja myös hetkellisesti Marttilakin laittoivat singletin naulaan. Onneksi tilanne on korjaantumaan päin ja tällä hetkellä nopeasti laskettuna Wpc-Fpo akselillakin on jo yhdeksän yli 220kg raw penkkimiestä. Marttila punnersi odotetusti kilpailun voittoon tuloksella 230kg, painoluokassa sekä myös overall:ssa. Viimeinen yritys omasta ennätyksestä 235kg antoi jälleen odottaa, mutta eiköhän se sieltä tule kun antaa velimiehen hoitaa yhtenä vuonna kaikki kyntöhommat (pellon, toim.huom) ja itse pääsee enemmän keskittymään taas lajiin. Hopeaa Timo Hakko 212,5kg ja pronssia Marko Kokkiselle tuloksella 206kg.
Alle 125kg mestaruus meni Jan-Erik Maantilan nimiin 220kg punnerruksella. Hopeaa Markus Haakelle 195kg punnerruksella ja pronssia Masi Virtaselle tuloksella 162,5kg
Varustepuolella Mikael Kettusen työskentely oli varman näköistä suorittamista. Teknillisesti hienoja punnerruksia, lukitukset niin kuin kuuluu jne. Päivän tulos 285kg.
Nuori Markus eli Marcus Young esitti 8 onnistunutta nostoa, nostaen ensin raw puolella täydet 4 nostoa ja sen jälkeen varustepuolella myös 4. Viimeisellä onnistuneesti 200kg kerhoon ikäluokassa 60-64. On kova tuote.
Maastanosto
Maastanosto ei täällä kertaa tarjonnut suuria yllätyksiä. Isoin odotus kohdistui ehkä Markus Haakeen, jolta odotettiin paljon. Harmittavasti make jäi aloitukseen, kun toisen noston 365kg epäonnistui ja tämän jälkeen silminnähden pettynyt Forssan kraana pakkasikin kamat ja suuntasi kotia kohti. No, aloitus 350 kg on silti alle 125kg sarjaan kova rauta ja sillä voitettiin tämän kilpailun overall.
Raw puolelta nostaisin esiin vielä kaksi nimeä. Kilpailun yksi nuorimmista miesnostajista 16-vuotias Niklas Tuomela veti ihan kelpo raudat 220,5kg 79 kg painoisena. Miehen kisaennätys viime vuodelta on 180kg, joten kehitys on ollut hurjaa. Fiksua ja kovaa treeniä vaan lisää niin varmasti miehestä kuullaan vielä.
Toinen nimi on varmasti suomalaiselle lajiväelle tuttu, lähes puoli vuosisataa jo kilpaillut Pekka Anttila. Peku on myynyt sielunsa lajille jo nuorena ja se näkyy edelleen. Record hunter Anttila kiertää edelleen aktiivisesti kilpailuja ja niittää mestaruuksia. Tämänkertainen 60-64 vuotiaitten single ply luokan mestaruus tuloksella 180kg oli miehelle kuudeskymmenes Suomen mestaruus, jos oikein muistan miehen maininneen. Tulos on myös Suomen ja Euroopan ennätys. Anttilasta voisi moni nuorempi ottaa mallia eikä vinkua, jos vähän pikkuvarvasta jomottaa. Miestä on parsittu sieltä sun täältä, läjä uusia niveliä vaihdettu ja niin edelleen, mutta mies silti kilpailee niissä puitteissa missä vähänkin pystyy. Sitten vaan valitaan nostomuoto sen perusteella missä vähiten on kipuja ja tehdään se mitä pystytään. Tämä jos mikä on omistautumista lajille, nostajia kun muutenkin on yleisesti vähän, niin tässä on esimerkki, että paikalle tullaan, jos vaan joku raaja liikkuu.
Jokaisen nostajan elämän peruspilareista yhden ei tietysti tarvitse olla voimanosto, mutta jokaisen kilpailevan voimailijan olisi hyvä muistaa se, että aika usein, mitä enemmän panostat ja annat, sitä enemmän myös mahdollisuus saavuttaa. If you give some, you get some, you know.
Varustepuolella odotetuin vetomasiina oli Oskari Lehtinen, tulokseksi toisella 330kg alle 100kg luokkaan ja viimeiseen 350,5kg. Rauta lähti lupaavasti liikkeelle mutta matka harmillisesti loppui polviin.
Jukka Matikainen tekee vahvaa tulemista. Veto oli iskussa, ensimmäisellä aivan liian kevyt 275kg, toisella 300kg @rpe 7, ja kolmanteen 320kg yritykseen teatteriteemaa mukaillen hokkuspokkus katoamistemppu. Hetken jo luultiin, että taikuri Luttinen oli vihdoin onnistunut tempussaan, kun Jukkaa ei näkynyt lavalle. Savuverhon hälvettyä mies kuitenkin pöllähti lavalle, ja 320kg todella helposti ja onnistuneesti loppuasentoon. Neljännellä vielä hyvä yritys 332,5kg mutta tätä Jukka ei vaan tahtonut tarpeeksi ja lopetti ns. kesken. Ensi kerralla sitten enemmän Suomalaista sisua ja tsemppiä niin varmasti tulee, sen verran nopeasti tämäkin rauta tuli puoleenväliin.
Kesä on nyt parhaimmillaan ja nostoväki saa kisoilta hieman hengähtää. Syksy kuitenkin puskee kovaa päälle. Syyskuussa Kalle Ylitalo-James aloittaa loppuvuoden voimailukisat järjestämällä Turun kupittaalla hienon voimailun monilajitapahtuman Turku power weekendin. Tämän jälkeen Liikuntakeskus Juva järjestää Legends Cup kehonrakennuskisan yhteydessä penkkipunnerruskilpailut, joihin otetaan vain yli 200kg punnertajia. Sitten onkin vuorossa loppuvuoden perus mähinät, Autumn powerlifting meet Juvalla, Penkki ja Vetokisat Bar kukonkulmassa Laitilassa jne. Seuratkaa liiton kilpailukalenteria ja käykää myös pikkukisoissa pitämässä kuntoa yllä. Näin omalta osaltanne varmistatte toiminnan tukemisen, kehittymisen ja jatkumisen.
Aurinkoista loppukesää toivottaa
Team west coast power ry/ Sami