Pohjoistuuli oli laantunut eikä lauha tuulenvire kantanut Etelä- Savoon asti, kynsivallin tulehdusepidemia otti vallan ja peruutuksia tuli lähes 20kpl, nämä seikat hieman varjostivat tämän vuotista Apm 5.0 kisaa Juvalla.
Kisat toimivat jälleen järjestelyiltään loistavasti, ja hienoja suorituksiakin nähtiin paljon. Tämän vuoden kisan teemana oli tarkoitus olla varustenostaminen, mutta harmi juttu, ettei tämä ottanut tuulta purjeisiin muutamia nostajia lukuun ottamatta. Olisi ollut kyllä mielenkiintoista nähdä miten muuntautumiskykyistä nostoväki on. Jokainen kylläkin varmasti allekirjoittaa sen faktan, että nykyisessä raw voimanoston valtakaudessa, monilla se kynnys on varusteiden ostaminen ns. yhtä kisaa varten, ja niillä nostamaan opetteleminen ja hyödyntäminen. Kiimaisimmat odottivat Matikainen vs. Sieppi kohtaamista, ja viimeiseen asti moni elätteli toiveita, että kaukojuna Rovaniemeltä Mikkeliin saapuisi, kyydissään sittenkin mies joka monien harmiksi ilmoitti jo aikaisemmin vetäytyvänsä voimanostolavoilta toistaiseksi. Juna oli kuitenkin tyhjä ja pohjoistuuli laantunut. Harmittavaa oli myös, ettei nähty muitakaan pohjoisen miehiä, voitteko kuvitella, esim. erittäin kovaa tulosta tekevä Emil Karjalainenkin valitsi mielummin kilpailun Brasiliassa, kuin arvokisan Juvalla 😉
Tupa oli täysi
Amra Halilovic teki paluun lavalle ja jatkoa on luvassa
Wpc:n moottori Jukka Matikainen nousi kuitenkin lavalle ja kasasi single ply:lla sarjan 325kg-225kg-300kg, yt 850kg. Nuorella Matikaisella olisi paljon kiloja varastossa, jonkun muun vaan pitäisi joskus järjestää kisoja joihin miehen tarvitsisi vaan tulla paikalle ja nostaa. Sanomattakin on selvää, että resursseja kuluu, kun itse olet mukana nostajan roolin lisäksi järjestäjän ominaisuudessa, vaikka hieno ja erittäin osaava muu tiimi ympärillä onkin.
Miika ”Mean Machine” Pesonen oli tällä kertaa mukana pelkässä single ply penkkipunnerruksessa. Miikalla ei ollut tällä kertaa the päivä, jääden the aloituspainoon 85kg.
Loposen Markolla oli myös epäonnea matkassa. Jokainen kyykky tuli ylös asti ja viimeiselläkin 320kg, mutta kulmaa ei löytynyt kolmella yrittämällä, joten tällä kertaa ilman tulosta. Teknillisesti kyllä hienoja kyykkyjä, sitä ei voi kieltää.
Marcus Young lyö edelleen puita uuniin. Tällä kertaa ei ollut ihan se liekki pesässä, mitä aikaisemmissa kisoissa tänä vuonna. Kuitenkin 185kg single ply:lla, ja multiply:llä vielä päälle 175kg.
Sara Honkakangas debytoi varustenoston puolella. Sarja 135kg -85kg-132,5kg. Saran tekniikka on aivan omiaan varustepenkkipunnerrukseen, joten mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuudessa sen tiimoilta nähdään.
Harri Vakkinen-Huhta oli teemaa mukaillen vetänyt single nutun ylleen ja kolkuttelikin jo penkissä 250kg rajapyykkiä. Vielä ei ollut sen aika ja tulokseksi 240kg. Hienoja nostoja Harrilta, voisi äkkiseltään luulla, että mies on kokeneempikin varustepunnertaja, sen verran siistejä nostot olivat.
Miesten single vedossa Kari Heimonen kirjautti master vitosten alle 90kg single ply luokkaan uudet SE lukemat 180,5kg ja lähetti terveiset goat Anttilalle. Jää nähtäväksi vetääkö Peku vielä vanhat spanjianit päälle ja lähtee nokittamaan.
Naisten Classic raw oli Mikkeli vs Laitila kahakka. Laitilasta oli matkannut kaksi miehistönkuljetusvaunullista sotureita valtaamaan Etelä-Savoa, mukanaan Platoon- nuoret sotilaat Ella Laaksonen, Kiia ja Vivian Ihanmäki, sekä ryhmänjohtajana” äitee” Jatta Ihanmäki. Etelä- Savon rajavyöhykettä puolustamaan kävi Mimmi Rehn Mikkelistä. Ano sekä Minna toimivat tulenjohtotehtävissä etänä, Mimmin sulkiessa linjan ja motittaessa vihollisen. Vielä ei ollut Ihanmäen pataljoonasta haastamaan Rehniä, mutta Laaksonen urhoollisesti antoi jo hyvän vastuksen Mimmille, jääden about 25 pistettä. Penkissä ja varsinkin vedossa Laaksonen pysyi jo kyydissä, mutta kyykyssä ei vielä riittänyt Rehniä vastaan. Rehn sarjan voittoon yhteistuloksella 345kg josta pisteitä 318. Laaksosen totali 300kg ja pisteitä 282. Äitee Ihanmäki kolmas pisteillä 282 ja totali 267,5kg.
Miesten Classic raw tarjosi ehkä yhden tämän vuoden sykähdyttävimmistä voimanosto battleista so far, kun gladiaattorit Jari Koskinen ja Jan-Erik Maantila astelivat colosseumille. Sama ikäluokka, sama painoluokka, sama taso, siinä ainekset hyvälle kilpailulle. Kiloissa Koskinen jäi aavistuksen kyykyssä ja penkissä Maantilalle, mutta hieman alhaisempi kehonpaino takasi sen, että Koskinen pysyi aivan peesissä. Maastavetoon siirryttäessä piste-ero oli vain 8 pistettä. Tiedossa oli, että Koskinen on vahvempi vetäjä, mutta Maantilan treenit myös enteilivät miehen maastavedon olevan ennätyskunnossa. Maantilan aloitus 270kg ja Koskisen 280kg. Molemmilta rutiinilla ylös ja seuraavaan Maantilalle 290kg ja Koskiselle 300kg. Edelleen varmaa nostamista molemmilta ja siirryttiin viimeiselle kierrokselle. Koskinen korotti 320 kiloon ja Maantilalle kolmanteen 325kg. Tässä vaiheessa tuli ajatuskatkos niin Maantilan huoltojoukoissa, kuin myös tuomareillakin. Tuomareilta varmistettiin mahdollisuutta ja lukemia, koskien viimeisen yrityksen muutosta, koska Maantilan taustatiimi ei ollut varma asiasta. Kisa jatkui tietysti koko ajan ja tuomareilla oli pääfokus itse tekemisessä, ja varmaan osittain tästä syystä tuomareilta meni myös hieman asia ohi. Maantilalle muutettiin viimeiseen 307,5kg mutta vasta sen jälkeen, kun Koskinen oli viimeisen vetonsa vetänyt. Molemmat saivat hyväksytysti nostonsa ja näin ollen Maantila siirtyi johtoon 0.03 pisteen erolla. Olisiko se muuttanut mitään, jos nostojärjestys olisi ollut niin kuin sen olisi kuulunut olla, mene tiedä, mutta Koskisella olisi ainakin ollut käytettävissä vielä sääntöjen mukainen viimeisen noston muutos. Hienosti tuomarit sekä herrat Koskinen ja Maantila asian ratkaisivat, virheitä sattuu kaikille, lyötiin kättä päälle, ei ylimääräisiä nutinoita ja kultamitali jaettiin. Case closed. Tämä jos mikä osoitti todellista hyvää urheiluhenkeä joka osapuolelta.
Jotain ”hyvää” asiasta myös löytyy. Tämä edellä mainittu tilanne osoitti kyllä sen, että vähintään SM tason kilpailussa lavalla on jatkossa tekniselle valvojalle/tarkkailijalle todellakin tarve. Tämä henkilö olisi se, jolta muun muassa sääntöihin liittyviä asioita tullaan kysymään, tällöin tuomareilla keskittyminen säilyy koko ajan, itse nostotilanteessa.
Single raw penkkipunneruksen päivän nimi oli Hannu Koskinen, joka toisella 235kg nostollaan vei ykkössijan. Kolmanteen hail mary 243,5kg mutta se antaa vielä odottaa. Kisan kakkonen oli Petri Mäkelä joka olisi kaivannut vain hieman onnea ja Koskisen epäonnea, niin oltaisiin jo kutiteltu ykkössijaa. Petu pummasi kaksi ensimmäistä yritystä 160 kilosta mutta viimeisellä klikkasi kohdilleen ja vihdoin Mäkelä sai kuuskymppiä kirjoihin ja kansiin. Merkillepantavaa on se, että tulos on jo varsin mallikelpoinen 72kg kehonpainossa.
Naisten raw penkin kultaa punnersi odotetusti Emma Huhta 110kg tuloksella. 115kg oli jo 98 prosenttisesti valmis nosto, mutta virta loppui kesken. Hopeaa Laitilaan Anna Vuoriolle tuloksella 65kg.
Miesten raw maastanoston voitto allekirjoittaneelle, uudella pappa ykkösten ja openin SE tuloksella 293kg, sarjaan alle 75kg. Suomen historian kovin raaka veto 302,5kg alle seiskafemmaan antaa vielä odottaa. Voimien puolesta olisi ehkä ”the day” ollut, mutta kämmeniä koko vuoden vaivannut iho-ongelma vähän jarrutti menoa. Hopeaa Samuli Vaittiselle tuloksella 312,5kg ja Pronssi Matti Matti-Tuurille tuloksella 285kg
Naisten raw maastanostossa Eija Pesonen oli päivän vetokuningatar. Viimeisellä nostolla 225kg ja huhuille jäi varaa, sen verran heleästi nosto liikahti loppuasentoon. Todella mielenkiinnolla odotetaan helmikuuta 2026, jolloin Eija toisena suomalaisena naisena osallistuu yhteen maailman tiukimmat standardit omaavaan pro voimanostoliigan kilpailuun, ABS powerlifting seriesiin.
Päivän kakkonen naisten vedossa Emma Huhta tuloksella 200kg ja kolmas sija Anna Vuoriolle tuloksella 160kg.
Apm 5.0 on nyt paketoitu ja jäämme taas mielenkiinnolla odottamaan ensi vuoden Juvan mähinöitä afterpartyineen. Tervettä rakennuskautta ja kevään odotusta kaikille, nähdään viimeistään SM- kilpailuissa Uudessakaupungissa.
Terv. Sami Vaskelainen/ West coast power ry.